sunnuntai 1. elokuuta 2010

Jotain muuta kuin ompelua jämäkankaista tällä kertaa

Ompelu on mukavaa, mutta niin on moni muukin käsityölaji. Neulomaan en ole koskaan oppinut, mutta askartelusta kyllä tykkään. Viime viikon pakersin tämän luomuksen parissa.



Näenkö kohteliaita, mutta vaivaantuneita hymyjä? Että mikä ihme tuo hörsellys oikein on? Täytynee hieman selittää taustoja. Hyvä ystäväni on menossa tänä kesänä naimisiin ja minulla on kunnia toimia hänen kaasonaan. Kaasothan ovat häissä sellaisia joka paikan höyliä. Tietävät, missä vessat, nukkumapaikat ym. ovat - mitä tapahtuu milloin ja missä. Kaaso ei kuitenkaan ole kovinkaan usein tuttu ihminen suurimmalle osalle juhlaväestä. Eikö olisikin kätevää, jos kaason voisi helposti tunnistaa? Sanoa vaikka että "Se oli se, jolla oli se hassu hattu"? Siitä se ajatus sitten lähti :)



Kirkkoon en tuota laittaisi ja nyt kun se on valmis niin vähän arveluttaa, että meneekö överiksi. Morsianta toki kuuntelen tässä asiassa ennen kaikkea. Tyttäreni on hatusta innoissaan. Toivoo, että teen hänelle samanlaisen eri kankaista. Ehkäpä sitten vapuksi ;)

Hatun runko on tehty muropaketin pahvista. Päälle on liimattu kuumaliiman avulla kangasta, nauhoja, sulkia ja helmiä. Olen nähnyt vastaavissa hatuissa myös pieniä laahuksia, metallisia koristeita ja jopa karkkeja. Hattua pidetään yleensä vinossa, eli ei niin kuin tavallista hattua. Se onkin ehkä enemmän hiuskoriste kuin hattu. Kiinnitin omani kuumaliimalla ruskeaan hiuspantaan, mutta hatun alle voi liimata myös hiusklipsut tai kiinnittää sen yksinkertaisesti pinneillä. Hatun paino ratkaisee kiinnitystavan. Tuosta tuli aika raskas, kun helmet olivat niin painavia ja isoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti