lauantai 22. toukokuuta 2010

Sitä tapahtuu joskus kaikille

Jokainen ompelua harrastava varmasti tunnistaa alla olevan parivaljalkon.



Niin. Valitettavasti tuo on tuttu näky minullekin. Kun on joutunut purkamaan paljon, on matkan varrelta tarttunut mukaan niksejä, joilla se sujuu vähän näppärämmin. Alla pari vinkkiä, joista on toivottavasti apua muillekin purkuhommiin joutuville.



Minulla ei ole lempivälinettä tikkien katkaisuun. joskus käytän pieniä saksia, joskus ihan tuota virallista purinta. Tikkien katkominen on vielä siedettävää puuhaa (jos ommel on sellaista, että ne katkeavat helposti, eikä koko ajan joudu taistelemaan), mutta lankojen nyppiminen... se nyppii minua eniten.


Olen oppinut käyttämään purkamisen apuna salaista-asettani teippiharjaa. Sillä kun rullaa kankaan etu- ja takapuolen, jäljelle jää vain hassua itsepäistä lankaa, joiden nyppiminen ei tunnu missään kun voi ihailla teippiharjaan tarttunutta lankakerää.



Viimeisenä työnä pitää vielä päästä eroon virheelisten ompeleiden jättämistä jäljistä. Pienissä töissä riitää usein kun kynnellä raaputtaa kankaan kuituja, jolloin ne palautuvat takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Isompien töiden kanssa kannattaa suosilla kaivaa silitysrauta kaapista ja silittää ja höyryttää kangas sileäksi.



Huh! Toivottavasti ei tarvitse vähään aikaan purkaa mitään. Vaikka kuinka olisi hyvät välineet ja oikeat niksit - ei siitä kivaa saa millään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti